Vaihdossa Norjassa

Lukuvuosi alkoi raeistutuksen parissa. Tähän mennessä läpikäydyistä tekniikoista raeistutus on minulle ehdottomasti haastavin.

Maisema koulumatkan varrelta

Elokuun lopussa lähdin kolmeksi kuukaudeksi vaihtoon Norjaan. Kuulumisia päivitän toiseen blogiin, jonka jaan luokkakaverieni Sannan, Kallen ja Nellin kanssa.

Teillä tietämättömillä

Työssäoppiminen

Ensimmäinen lukuvuosi päättyi työssäoppimiseen. Työssäoppimispaikalla meillä oli toinen näyttö.

Rippiristi

Työssäoppimispaikalla työstin pääsääntöisesti hopeaa ja messinkiä. Hopeasta tein erilaisia koruja ja mallikappaleita.

Toinen suunnittelemistani rippiristeistä

Työssäoppimispaikalla sain näyttötehtäväksi suunnitella sormuksen. Sormuksen tuli olla merihenkinen kahden sormen säädettävä sormus. Suunnittelussa tuli kiinnittää huomiota materiaalikustannuksiin ja ajankäyttöön.

Luonnoksia

Luonnosteluaika oli myös rajallinen. Yleensä kypsyttelen ideoita rauhassa, joten oli vaikea keksiä mallia yhdessä iltapäivässä. Onneksi sain miettiä vielä yön yli.

Luonnoksia, valittu malli vasemmassa alakulmassa

Suunnittelin hopealevystä taivutettavan aaltomaisen sormuksen.

Valettu levyaihio

Aloitin valssaamalla valetusta levyaihiosta materiaalia käsivalssilla.

Paperisasabluunalla sain kätevästi piirotettua sormuksen levylle

Piirotin kuvion levyyn ja sahasin sen irti. Siistin aihiota neulaviiloilla ja filssaamalla. Ennen taivuttamista kiillotin aihion. Taivuttaessa pinta kuitenkin kärsi.

Kiillotettu sormusaihio

Taivuttaminen oli vaikeaa. Sormuksesta piti saada säännöllisen muotoinen ja oikean kokoinen.

Sormus sivulta

Siistin pintaa filssaamalla ja kiillottamalla.

Sormus taivuteltuna

Kaikkia taivuttamisesta syntyneitä jälkiä en kuitenkaan saanut pois.

Sormuksen aaltomainen muoto

Sormessa sormus on yllättävän mukava. Olen tyytyväinen sormuksen muotoon. Haluaisin vielä istuttaa sormukseen pari kiveä hiertämällä.

Sormus sormessa

Tästä näytöstä sain arvosanaksi vain kakkosen työn helppouden ja pinnan viimeistelyn puuteiden takia.

Korjausharjoitus

Korjauskurssilla sain tehtäväksi vanhan kultasormuksen koristelehdyköiden uusimisen. Tämän tyyppisiä korjaustöitä tehdään suomessa harvoin. Prässäystyökalut ovat nykyään äärimmäisen harvinaisia.

Toinen koristelehdyköistä on murtunut irti

Puhdistin sormuksen ultrapesurissa. Toinen vanhoista lehdyköistä poistettiin sahaamalla ja viilaamalla.

Prässäystyökalun vastakappaleen tein paksusta kuparilevystä

Katsoin vanhasta lehdykästä mallia ja valitsin mahdollisimman samantyylisen ja -kokoisen opettajan muotista.

Ohut kuparilevy toimi välikappaleena

Prässätessä muotin ja vastakappaleen väliin pitää laittaa ohut levy. Näin vastakappaleen ja muotin väliin jää tilaa kultalevylle.

Kultalehdykät valmiina kiinnitettäväksi

Prässäsin lehdykät ohuesta kultalevystä. Ennen kiinnittämistä lehdyköistä sahattiin ylimääräinen pois ja ne siistittiin. Kiillotin myös sormusrunkoa, erityisesti kiven sarjaa.

Lehdykät kiinnitettyinä

Lehdykät piti kiinnittää laserilla, koska sormuksen kivi ei olisi juottamista kestänyt. Myös laserin kanssa tulee olla varovainen, ettei polta kiveen jälkiä. Lasersäde sulattaa kullan ja jättää pieniä pistemäisiä jälkiä. Siistin jälkiä kiillottamalla mikromoottorin kiillotusharjalla.

Sivulla näkyy laserin jättämä pistmäinen kuvio

Ikkunaemalointi

Ikkunaemalityö oli vapaaehtoinen harjoitus emaloinnista kiinnostuneille. Ikkunaemali tehdään nimensä mukaisesti polttamalla emalia levyyn tehtyihin aukkoihin. Emalointi onnistuu varmimmin, jos aukot eivät ole liian isoja ja erikokoisia.

Mallin hahmottelua levylle

Päätin tehdä rintakorun, koska sellaisia minulla ei ole kovin montaa. Suunnittelin pyöreän rintakorun, johon tulisi erikokoisia pyöreitä reikiä poraamalla. Reiät täyttäisin emalilla.

Rintakoru sahattuna ja porattuna valmiina emalointiin

Rintaneulamekanismin tein taivuttamalla. Emali eristettiin polttoalustasta liuskesuikaleella, joka painettiin tiiviisti levyyn kiinni. Ensimmäisen polton jälkeen emali hiottiin tasaiseksi. Kiiltopolton tein molemmin puolin.

Rintakoru emaloituna

Jälkikäteen ajatellen olisi työ voinut olla hieman pienitöisempi. Sain sen kuitenkin ajoissa valmiiksi. Valitsemani vihreän sävy näyttää valoa vasten hienolta, mutta vaatteeseen kiinnitettynä se tummuu miltein mustaksi.

Neulamekanismi

Sormuskaiverrus

Harjoittelimme kaivertamista kupariputken pätkiin. Sormuskaiverrus oli minulle hirvittävän vaikeaa. Ensimmäisistä sormuksista sai hädin tuskin selvää.

Ensimmäisiä harjoituksia

Harjoittelulla kaiverrusjälki hieman parantui. Työskentely ei edelleenkään ole yhtä sujuvaa ja luontevaa kuin suorille levyille.

Jo hiukan parempi

Kaiversin harjoitussormuksiin tekstit liian pystyyn ja tiiviisti. Väljemmästä ja kaltevammasta on helpompi tehdä siistin näköistä.

Viimeisistä jo sai selvää

Katkennut risti

Neljännessä jaksossa pääsimme tutustumaan myös emalointiin. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa asiakastyönä emalikoru voileipätekniikalla. Tässä tekniikassa vahvemmalle pohjalevylle juotetaan puolen millin paksuisesta levystä sahattu reunus ja syntyneet syvennykset täytetään emalilla. Sain asiakkaakseni tuttavapiiriini kuuluvan nuoren miehen, joka on raskaamman musiikin ystävä. Hän toivoi, että valmistaisin hänelle mahdollisimman pienen katkenneen ristin.

Pahvimalline ja mittasuhteita antamassa sytytin

Emalitöissä mekanismien tulee olla aika jyvkeviä, koska juotokset voivat syöpyä uunissa. Jouduin toteuttamaan ristin suunniteltua isompana, jotta emalille ja mekanismeille jää riittävästi tilaa. Mallin ideoinnissa kuluikin tovi toimivia ratkaisuja etsiessä. Luokkatoverien ja opettajani kanssa ideoituani tein pahvista mallineen mittojen ja suunnitellun niittauksen testaamiseksi. Pahvimallineen avulla piirrotin osat molemmille levyille.

Tarvittavat levyt ja putkiaihio riipuslenkkiä varten

Aloitin sahaamalla ohuempaan päälilevyyn emalille aukon. Aukon reunat viilattiin hieman vinoiksi, jotta emali ei jäähtyessään murru jännitysten takia. Emalityöt juotetaan kaikista kovimmassa lämpötilassa sulavalla juotteella. Juotettavat pinnat ovat suuria ja jouduinkin paikkaamaan juotoksia pari kertaa. Juotin niitin ja vahvikepalan ristiosaan ja katkenneeseen varteen taustalle putken pätkän nahkanauhaa varten.

Risti ja mekanismien osat

Ensimmäisellä emalointikerralla tämä kostautui juotteen pursutessa emalin sekaan muodostaen huokoisia kukkakaalimaisia möykkyjä emalin reunaan. Ilmeisesti annoin kappaleiden olla liian kauan emalointiuunissa. Poistin juotteet mikromoottorin timanttiterällä ja jatkoin emalointia varovaisemmin. Tämän jälkeen emalointi sujui hyvin, mutta keskiharmaa sävy tummui miltei mustaksi kerrosten lisääntyessä.

Risti valmiina

Päällipinnan ja taustan työstin timanttiterällä mattapintaiseksi korostamaan kiiltävää emalia. Sivut ja niittauskohdan vahvistuspalan kiillotin ensin käsin puleeraamalla ja viimeistelin mikromoottorin kiillotusterillä.

Ristin taustapuolella niittaus ja putki nahkanauhaa varten

Alunperin olin suunnitellut tekeväni kupukantaisen niitin. Valmis lankani paljastui kuitenkin hyvin ohueksi putkeksi, joten jouduin hieman muokkaamaan suunnitelmiani. Tein taustalle pienen prikan ja putkiniittauksen. Vahvistin niittausta laseroimalla prikan ja putken yhteen. Näin etu- ja takapuolesta tuli suunniteltua yhteneväisemmät.

1. näyttö, kruunuistukkasormus

Ensimmäisenä näyttönä meidän tuli valmistaa hopeasta kruunuistukkasormus 8mm zirkonialle. Rungon muodoksi oli määritelty perinteinen jyväseena. Ensimmäisenä tehtävänä oli päättää käytettävät materiaalivahvuudet ja laskea tarvittavat määrät. Halusin jättää kivenistutukseen työstövaraa, joten valitsin kruunuun millin paksuisen levyn. Runkoon halusin selkeän kontrastin leveämmän alaosan ja kavennetun yläosan välille.

Tarvittavat materiaalit juotteita lukuunottamatta

Kruunun valmistaminen aloitettiin valmistamalla kartio samalla tavalla kuin kartioistutuksessa. Kruunuun viilattiin ensin yläpuolen kynnet ja viisteet. Alosasta sahattiin pohjarengas irti, jonka jälkeen kruunun alaviisteet viilattiin muotoonsa.

Rungon valmistaminen aloitettiin valssaamalla päitä ohuemmaksi samalla tavalla kuin rivisormuksessa. Sormus juotettiin renkaaksi ja pyöristettiin. Sormusrunko taottiin sivuprofiililtaan kiilan muotoon ja siistittiin viilaamalla ja filssaamalla. Ensimmäinen sormusrunko ei venynyt takomisesta tarpeeksi, joten tein toisen. Ennen juottamista kruunun alaviisteet, renkaan yläreuna ja sormuksen yläosa kiillotettiin alustavasti.

Sormuksen osat valmiina juottamista varten

Sormuksen kasaaminen aloitettiin kruunun juottamisesta. Sormusrunkoon tehtiin kruunua varten aukko ja päät muotoiltiin haluamalla tavalla. Halusin säilyttää sormusrungon selkeän geometrisen muodon, joten en tehnyt päihin koristeellisia aukisahauksia tai aukkoja. Juotokset sujuivat harvinaisen hyvin ja kruunu asettui ensimmäisellä yrityksellä suoraan ja oikealle kohdalle.

Sormuksen juotokset onnistuivat todella hyvin

Ennen kiven sovittamista kruunun kynnet ja yläviisteet kiilloitettiin. Sovitteiden tekeminen oli minusta hankalaa. Pelkäsin, että kivi hajoaisi väärin tehtyjen sovitteiden tai punsselin lipsahtamisen takia. Aloitin istuttamisen kääntämällä kynsien päitä pihdeillä. Kiinnitin sormuksen istutuskuulaan ja painelin kynnet alas istutuspunsselilla. Muotoilin kynsiä viilalla ja kiillotin mikromoottorin kiillotusterillä.

Sormus valmiina

Sormuksen kiillottaminen tyydyttävään kuntoon oli työlästä, mutta vaivan arvoista. Sain sormuksesta arvosanaksi kolmosen (asteikolla ykkösestä kolmoseen) ja erinomaiset suulliset ja kirjalliset arviot.

Sormus valmiina