Kantasormus

Kevyenä välitehtävänä teimme perinteisen kantasormuksen. Kantasormus muotoillaan paksusta hopeatangosta. Käytimme yli 6mm paksua materiaalia. Ensin tankoon lyödään lyöntituurnalla ura pienen heittoprässin avulla.

Hopeatanko ohentuu uran kohdalta 3,5 mm paksuksi

Päät valssataan käsivalssilla ohuemmiksi ja muotoillaan profiililtaan suorakaiteen mallisiksi.

Päät valssataan 4x2 mm paksuiksi

Valssaamisen jälkeen aihiota taivutetaan samalla lyöntituurnalla kuin alussa lyöden rungon paksuimmilta kohdilta. Alussa tehdystä urasta muotoutuu sormuksen taulu kun runko taipuu.

Taivutettu runkoaihio

Aihio katkaistaan sopivan mittaiseksi ja päät taivutetaan yhteen. Juottamisen jälkeen sormusta pyöristetään sormuspinnan päällä.

Juottamisen jälkeen sormus pyöristetään

Sormus muotoillaan viilaamalla halutun muotoiseksi. Filssasin ja kiillotin sormuksen normaalisti.

Kiillotettu sormus

Halusin sormuksesta siromman ja naisellisemman, joten viilasin taulun vinoneliön muotoon. Runko on taulun vieressä kolmion muotoinen ja alhaalta suorakaide. Koristekaiverrukset sormukseen teki Timo Kansa Aito Kultasepänverstaasta.

Sormuksen viimeisteli upeat käsinkaiverrukset

Medaljonki

Perinteinen medaljonki on yksi harjoitustehtävistä, joissa pääsee tutustumaan perustekniikoihin. Medaljonki toteutetaan annettujen työpiirustusten mukaan. Omaa muotoilua pääsee toteuttamaan pinnan kuvioinnissa ja riipuslenkin muodossa.

Aihioiden muotoilu tapahtuu prässimuotilla pienellä heittoprässillä.

Pieni heittoprässi

Medaljongin aihiot prässätään 0,6 mm hopealevystä koulun prässimuotilla. Ensin levystä sahattiin soikeat palat puoliskoja varten.

Prässimuotti

Prässi puristaa levyn muotin väliin.

Prässimuotti kohdistetaan merkkien mukaan

Muotti muokkaa levyyn soikean pullean muodon, josta medaljongin puoliskot syntyvät.

Muotin taivuttama hopealevy

Aihioita tarvitaan medaljonkiin kaksi.


Aihionpuoliskot toiselta puolelta

Prässätyt levyt sahataan ja viilataan reunan mukaan. Alapinnat viilataan ja filssataan suoriksi, jotta saadaan riittävä pinta-ala kestävää juotosta varten.

Alapinnat on suoristettu

Sisäsarjat piirotetaan ja sahataan 0,8 mm hopealevyyn. Puoliskojen sisäpinnat siistitään ennen juottamista. Siistimen epäonnistui laikkojen hajottua ja puoliskojen pinnoista tuli erilaiset.

Sisäsarjat on piirrotettu, sahattu ja filssattu muotoonsa

Ennen juottamista toiseen sisäsarjaan lyödään leimat. Leimat tulevat alempaan puoliskoon alareunaan. Medaljongin puoliskot asetetaan sisäsarjalevyjen päälle ja kaivertimella nostetaan pienet kärhet. Kärhet estävät puoliskoja liikkumasta juottamisen aikana.

Medaljonginpuoloskot liimataan yhteen

Ylimääräinen levy sahataan pois ja puoliskoja viilataan alustavasti muotoonsa. Leimojen kohta merkataan ulkopuolelle, jotta sarana voidaan mallata oikealle puolelle. Puoliskot liimataan toisiinsa pikaliimalla ja muoto viimeistellään viilaamalla ja filssaamalla.

Saranaura

Saranaa varten tein kaksi milliä paksua putkea vetosiivulla. Saranaa varten medaljonkiin viilataan ura johon putki uppoaa.

Saranaura putken kanssa

Putken tulee sopia uraan mahdollisimman napakasti. Liika väljyys aiheuttaa ongelmia niittausvaiheessa. Aloitin viilaamisen 2 mm paksulla saranaviilalla, mutta urasta tuli liian väljä. Onneksi sain luokkakaverilta lainaan 1,8 mm saranaviilan, jolla urasta tuli hyvä.

Saranaura sivulta

Putken tulee upota medaljongin sisälle 2/3 paksuudestaan.

Saranaputki

Urasta mitataan saranan pituus. Pituus jaetaan kolmella. Alempaan medaljongin puoliskoon tulee kaksi reunimmaista putkenpätkää ja ylempään keskiputki. Näin sarana on kestävämpi. Saranan juottaminen aloitetaan kaksiosaisesta alaosasta. Putkesta sahataan hiukan saranan valmista mittaa pitempi pätkä. Keskiosasta sahataan alapuoli pois 1/3 matkalta. Jäljelle jäänyt silta pitää putkenpätkät suorassa sopivalla etäisyydellä toisistaan.

Saranaputki sidottuna pintilangalla paikalleen

Juottamista varten saranaputken voi tukea pintilangalla. Putken sauma asetellaan keskelle puoliskoon viilattua uraa. Sauman tulisi juottua samalla kun saranaputki juotetaan kiinni.

Sarana juotettuna paikalleen

Saranan juottaminen oli minulle ongelmallista. Ensimmäinen yrityksellä kaksiosainen putki asettui väärin ja puoliskot eivät enää sopineet toisiinsa. Yritin korjata asentoa lämmittämällä uudestaan onnistumatta. Lopulta minun oli pakko ottaa putki irti ja tehdä uusi pätkä. Juottamisen jälkeen sahasin sillan pois ja siistin putkien päät. Mittasin keskiputken pituuden siistitystä välistä. Keskiputken juottamisen jälkeen puoliskot eivät olleet vieläkään aivan kohdikkain ja puoliskojen väliin jäi pieni rako sarananpuolelta. Muotoilin puoliskoja paremmin toisiinsa sopiviksi karkealla filssillä.

Riipuslenkki ja lukkolanka juotettuna

Riipuslenkkiä varten medaljongin alempaan puoliskoon juotettiin pieni lenkki 1 mm langasta helpolla juotteella. Lukitusmekanismia varten juotin samalla sivulle pätkän 1 mm hopealankaa.

Saranalanka sovitetaan riivattuun putkeen

Riipuslenkki juotetaan paikalleen ennen saranaputken riivaamista. Putken sisäosa riivataan ylhäältä avarammaksi. Niittilanka viilataan toisesta päästä kapeammaksi niin, että se juuri ja juuri mahtuu putken sisään. Keskimmäinen putki riivataan aavistuksen väljemmäksi. Riivausvaiheessa huomasin, että toinen alemman puoliskon kahdesta putkesta oli saumasta auki. Sauma irvisti ja se oli pakko juottaa umpeen. Niittaus ei onnistu, jos putken saumat ovat auki.

Vasemmalla näkyy vääntynyt niittilanka ja putken sauma on auki

Ennen niittaamista putkien päät viilataan medaljongin muotoon paremmin sulautuvan viistoiksi. Saranan alapäähän, jossa on pienempi reikä, tehdään ruusuterällä pieni viiste eli senkaus. Niittilanka lyhennetään sopivan mittaiseksi. Yläpää jätetään suoraksi, ja niittausvaiheessa se tuetaan tasoalaisinta vasten. Alempaan päähän jätetään hiukan niittausvaraa, joka levitetään peittämään senkaus. Jätin lankaan liikaa niittausvaraa ja se vääntyi toiselle puolelle. Samalla putken sauma aukesi.

Siistitty niittaus

Lyhensin niitistä pituutta pois ja käänsi sitä hiukan pihdeillä. Yritin niittausta uudestaan pyrkien levittämään niittiä toiseen suuntaan. Niittauksesta ei tullut toivotun siistiä, mutta se täyttää tehtävänsä.

Siistitty sarana

Siistin putkien päät filssaamalla.

Lukkolanka muotoiltuna

Viilasin medaljonkiin kynsiurat, jotka helpottavat aukaisemista. Muotoilin lukkolangan ja siistin sen filssaamalla.

Medaljonki päältäpäin

Siistin mattapinnan karkealla filssipaperilla.

medaljonki sisältä

Siistin hiukan sisäsarjoja hienommalla filssillä. Lopuksi medaljonki hopeoitiin.

Medaljonki hopeoituna

Monen juottamisen ja keittämisen jälkeen sisäpinnan kuvioinnista ei ole enää jälkeäkään havaittavissa. En ole tyytyväinen sisäpuolen sotkuiseen ulkonäköön. Puoliskot irvistävät ylhäältä hiukan. Sisäsarjoista tuli liian kapeat. Muuten olen tyytyväinen lopputulokseen. Erityisesti olen tyytyväinen siihen, että sain niittausta siistittyä toimivaksi.

Medaljonki kaiverrettuna

 Kaiverrutin medaljongin kanteen kissakuvion, jonka sisäosa puleerattiin kiiltäväksi. Kaiverruksen teki Timo Kansa Aito Kultasepänverstaalta.

Iso riipus hopeasta

Toisena harjoituksena saimme tehtäväksi hopeisen riipuksen. Riipuksen tulee olla pyöreä, halkaisijaltaan 3-4 cm. Suoran pohjan päälle juotetaan linssimäinen yläpinta. Yläpinnan läpi sahataan kuvio ja pohja värjätään esimerkiksi blitsaamalla.

Halusin tehdä riipuksesta mahdollisimman ison ja korostaakseni kokoa pullean. Aloitin luonnostelemalla erilaisia vaihtoehtoja. Tein luonnokset luonnollisessa koossa 4 cm halkaisijan mukaan, jotta näkisin mahdolliset ongelmakohdat sahauksessa.

Luonnoksia

luonnoksia

Valitsin hyrrämäisen kuvion. Sahasin hopealevystä tavoitekokoa hieman isomman pyöreän palan. Muokkasin palan linssimäisen kaarevaksi ensin vasaroimalla puupölkyn päällä. Kun levy oli hiukan muotoitunut siirryin käyttämään juustoa ja pukkelipunsseleita. Pukkelipunsseli on pyöreä teräspallo varren päässä. Juusto on teräskuutio tai -levy jossa on puolipallon muotoisia koloja. Siirryin isommasta pienempään kunnes olin saavuttanut halutun kaarevuuden. Säännöllisen muodon saaminen oli yllättävän hankalaa.

kuvio sahattuna pyöristetylle levylle

Piirrotin kuvion linssille ja sahasin kuvion mukaan. Siistin sahattua kuviota neulaviiloilla ja filssaamalla.

siistitty riipuksen kansi

Ennen juottamista levyyn tein alustavan kiillotuksen. Halusin riipuksen alareunaan lenkkejä joihin voisin ripustaa helmiä hopealankaan. Päätin jättää aluslevyn sahaamatta alustavaan muotoon. Näin lenkit voisi sahata aluslevystä.

kansi kiillotettuna

En ollut pitkään aikaan juottanut hopeaa. Työ on isoin juotos, jonka olen tähän mennessä tehnyt. Juottamisessa syntyi suuria ongelmia, koska kappaleiden massat olivat niin erilaiset. Yritin juottaa useamman kerran teräsverkosta taitellulla juotosalustalla lämmittäen alapuolelta. Valitettavasti onnistuin vain skrymppaamaan alapinnan. Samalla pohjalevy vääntyi linssimäiseksi.

Kun hopealevyä lämmitetään juotettaessa liikaa kertyy levyn pintaan ohut kerros hienohopeaa. Hienohopean alla oleva kuparilla seostettu lejeerinki sulaa alhaisemmassa lämpötilassa ja kuroo vielä jähmeänä olevan hienohopean epämääräisen ryttyiseksi. Skrymppipintaa voidaan käyttää tehokeinona, mutta useimmiten se on epätoivottua. Skrympattu materiaali on haurasta ja kiillottaessa pintaan ilmestyy pieniä pisteitä aiheuttaen herkästi appelsiinipintaa.

Nurjalla puolella näkyy läikkä skrympanneessa kohdassa oikealla

Usean kokeilun jälkeen sain työn jotenkuten juotettua kasaan pitämällä juotospinseteillä suoraan aluslevystä kiinni ja lämmittämällä alapuolelta. Saumasta ei tullut siisti ja pariin kohtaan jäi aukkoja. Porasin aluslevyyn reiät helmiriipuksille ja sahasin alustavaan muotoon.

muoto sahattuna

Jatkoin muotoilua viilaamalla ja filssaamalla. Riipuslenkkiä varten juotin riipuksen yläreunaan puolikkaan hopealenkin. Halusin, että riipuslenkki on mahdollisimman lähellä riipuksen runkoa. Riipuslenkki on riipuksen kokoa myötäillen iso. Lenkistä mahtuu isompikin ketju tai vaikkapa satiininauha läpi.

kiillotetussa riipuksessa näkyy sauman aukkoisuus hyvin

Kiillottaminen oli alun skrymppaamisen jälkeen haasteellista. Materiaalista puhkesi koko ajan pieniä pisteitä esille ja pinnasta ei tullut siistiä. Yläpuolen sain kiillotettua riittävän hyväksi. Alapinnassa oli voimakkaasti pisteitä ja mustaa hopeaa, joten päätin matata sen. Mattauksen tein laikalla, jossa on teräslankoja. Laikalla syntyy voimakas kulutusta kestävä mattaus. Samalla kului alkuperäiset leimat pois, joten löin uudet leimat riipuslenkkiin. Mattauksen jälkeen riipus hopeoitiin. Hopeoinnilla peittyi mustan hopean läikät kirkkaalla työhopealla. Hopeointi ei tummu niin nopeasti, mikä on mattapintaa sisältävissä töissä eduksi.

taustapuolen mattaus

Tummensin sisäpinnan kylmäpatinointiaineella siniharmaaksi. Lisäsin riipuksen alareunan lenkkeihin ketjuhapsut, joiden päihin laitoin lasihelmikurssilla tekemiäni kauniita helmiä.

riipus valmiina

Hopeinen sormus niittaamalla

Saimme tehtäväksi suunnitella ja toteuttaa sormuksen, johon tulee vähintään viiden kerroksen niittaus. Kaksi kerroksista tulee olla leimattavaa hopeaa. Tehtävä oli minulle hyvin inspiroiva. Luonnostelin monia erilaisia vaihtoehtoja. Lopulta päätin toteuttaa idean, jota olin mielessäni hautonut muutaman vuoden ajan.

Sormus koostuu kahdesta paksummasta kerroksesta, joiden väliin tulee pienet prikat pitämään niitä erillään. Myös ulkopuolille tulee prikat. Olen jo pitkään halunnut päästä kokeilemaan niittauspunsseleita, joilla niittien kannat muotoutuvat puolipyöreiksi. Sormuksen muodoksi valikoitu lopulta pyöristetty kolmio. Niittaus vaatii tilaa, jotta siitä tulisi tukeva. Sormuksesta muotoutuikin yllättävän jykevä. Levyjen suorat pinnat ja sisäprikat saisivat käytännöllisen mattapinnan. Sormuksen sisä- ja ulkopinta sekä ulommat prikat kiillottaisin kontrastiksi.

3 mm hopealevy ja piirrotettu malline

Materiaaliksi valitsin kolme milliä paksun hopealevyn. Aloitin piirtämällä sormuksen mallin. Mallin mukaan sahasin kaksi palaa, joista sormus lähtisi muotoutumaan. Sahauksen epätarkkuuden vuoksi viilauksesta muodostui aika haasteellinen työvaihe.

Sahatut palat

Liimasin palat pikaliimalla yhteen, jotta niistä tulisi symmetriset. Muotoilin ulkopintaa viilaamalla ja filssaamalla. Sisäpuolta työstin viilalla, mikromoottoriin kiinnitettävällä kumilaikalla ja filssipaperilla. Sisäpinta kiillotettiin myöskin mikromoottorin laikoilla. En ole aivan tyytyväinen muototarkkuuteen. Aikataulu vaati kuitenkin siirtymistä eteeenpäin. Kiillotin ulkopintoja kiillotuskoneella. Leimat sijoitin sormuksen sisäpinnalle toiseen levyistä. Levyt irtosivat leimausvaiheessa toisistaan, joten loppukiillotuksen tein kummallekkin erikseen. Mattasin suorat pinnat karhunkieltä muistuttavalla mattalaikalla.

Palat liimattuna yhteen ja viilattuna muotoon

Ulkopuolelle tulevat pienet ohuemmat prikat leikattiin kiillotetusta levystä prikkaleikkurilla. Leikkuri jätti ulkosyrjät mukavan kiiltäviksi, joten prikoille ei tarvinnut tehdä kuin pientä hienosäätöä porauksen jälkeen. Väliin tulevat paksummat prikat tein sahaamalla. Viilasin prikat suunnilleen muotoonsa ennen poraamista. Poraamisen jälkeen viimeistelin muodon kumilaikan avulla. Pujotin prikat metallilankaan ja annoin niiden rullata vapaasti kumilaikkaa vasten. Samalla prikkojen pintaan tuli haluamani kaltainen mattapinta.

Ohuita prikkoja

Tuin prikat poraamisen ajaksi pieneen jigiin ja alle laitoin ohuen puupalikan. Prikat eivät päässeet pyörimään ja porauksesta tuli siisti. Poraamisen jälkeen kiillotin prikkoja kevyesti mikromoottoriin kiinnitetyllä harjalaikalla.

Poraamisessa käytin pientä jigiä

Niitit valmistin 1,2 mm hopealangasta. Päihin sulatin hiilen päällä pienet pisarat. Pisaroiden  muotoa parantelin vetoraudan ja niittauspunsselin avulla. Pisaran alapinta suoristui ja päälipinnasta tuli sileämpi.

Niittien mallausta

Tein onneksi pari niittauskokeilua ylimääräisillä prikoilla ja niiteillä. Alkuperäisen arvion mukaisella niittausvaralla niittien toiselle puolelle ei muodostunut riittävän isoa puoliympyrää. Pienet niittikannat eivät näyttäneet hyviltä. En myöskään uskonut niiden kestävyyteen.

Sormus ylhäältäpäin

Niittauksesta jäi hiukan jälkiä prikkoihin niitten reunojen kohdille. Jäljet eivät kuitenkaan olleet silmiinpistävät, joten päätin olla yrittämättä niiden siistimistä. Riski jonkun toisen kohdan naarmuuntumiseen muuten valmiissa sormuksessa oli liian korkea.

Valmis sormus

Koostaan huolimatta sormus on mukavan tuntuinen kädessä. Olen tyytyväinen sormuksen ulkonäköön.