Toisena harjoituksena saimme tehtäväksi hopeisen riipuksen. Riipuksen tulee olla pyöreä, halkaisijaltaan 3-4 cm. Suoran pohjan päälle juotetaan linssimäinen yläpinta. Yläpinnan läpi sahataan kuvio ja pohja värjätään esimerkiksi blitsaamalla.
Halusin tehdä riipuksesta mahdollisimman ison ja korostaakseni kokoa pullean. Aloitin luonnostelemalla erilaisia vaihtoehtoja. Tein luonnokset luonnollisessa koossa 4 cm halkaisijan mukaan, jotta näkisin mahdolliset ongelmakohdat sahauksessa.
 |
| Luonnoksia |
 |
| luonnoksia |
Valitsin hyrrämäisen kuvion. Sahasin hopealevystä tavoitekokoa hieman isomman pyöreän palan. Muokkasin palan linssimäisen kaarevaksi ensin vasaroimalla puupölkyn päällä. Kun levy oli hiukan muotoitunut siirryin käyttämään juustoa ja pukkelipunsseleita. Pukkelipunsseli on pyöreä teräspallo varren päässä. Juusto on teräskuutio tai -levy jossa on puolipallon muotoisia koloja. Siirryin isommasta pienempään kunnes olin saavuttanut halutun kaarevuuden. Säännöllisen muodon saaminen oli yllättävän hankalaa.
 |
| kuvio sahattuna pyöristetylle levylle |
Piirrotin kuvion linssille ja sahasin kuvion mukaan. Siistin sahattua kuviota neulaviiloilla ja filssaamalla.
 |
| siistitty riipuksen kansi |
Ennen juottamista levyyn tein alustavan kiillotuksen. Halusin riipuksen alareunaan lenkkejä joihin voisin ripustaa helmiä hopealankaan. Päätin jättää aluslevyn sahaamatta alustavaan muotoon. Näin lenkit voisi sahata aluslevystä.
 |
| kansi kiillotettuna |
En ollut pitkään aikaan juottanut hopeaa. Työ on isoin juotos, jonka olen tähän mennessä tehnyt. Juottamisessa syntyi suuria ongelmia, koska kappaleiden massat olivat niin erilaiset. Yritin juottaa useamman kerran teräsverkosta taitellulla juotosalustalla lämmittäen alapuolelta. Valitettavasti onnistuin vain skrymppaamaan alapinnan. Samalla pohjalevy vääntyi linssimäiseksi.
Kun hopealevyä lämmitetään juotettaessa liikaa kertyy levyn pintaan ohut kerros hienohopeaa. Hienohopean alla oleva kuparilla seostettu lejeerinki sulaa alhaisemmassa lämpötilassa ja kuroo vielä jähmeänä olevan hienohopean epämääräisen ryttyiseksi. Skrymppipintaa voidaan käyttää tehokeinona, mutta useimmiten se on epätoivottua. Skrympattu materiaali on haurasta ja kiillottaessa pintaan ilmestyy pieniä pisteitä aiheuttaen herkästi appelsiinipintaa.
 |
| Nurjalla puolella näkyy läikkä skrympanneessa kohdassa oikealla |
Usean kokeilun jälkeen sain työn jotenkuten juotettua kasaan pitämällä juotospinseteillä suoraan aluslevystä kiinni ja lämmittämällä alapuolelta. Saumasta ei tullut siisti ja pariin kohtaan jäi aukkoja. Porasin aluslevyyn reiät helmiriipuksille ja sahasin alustavaan muotoon.
 |
| muoto sahattuna |
Jatkoin muotoilua viilaamalla ja filssaamalla. Riipuslenkkiä varten juotin riipuksen yläreunaan puolikkaan hopealenkin. Halusin, että riipuslenkki on mahdollisimman lähellä riipuksen runkoa. Riipuslenkki on riipuksen kokoa myötäillen iso. Lenkistä mahtuu isompikin ketju tai vaikkapa satiininauha läpi.
 |
| kiillotetussa riipuksessa näkyy sauman aukkoisuus hyvin |
Kiillottaminen oli alun skrymppaamisen jälkeen haasteellista. Materiaalista puhkesi koko ajan pieniä pisteitä esille ja pinnasta ei tullut siistiä. Yläpuolen sain kiillotettua riittävän hyväksi. Alapinnassa oli voimakkaasti pisteitä ja mustaa hopeaa, joten päätin matata sen. Mattauksen tein laikalla, jossa on teräslankoja. Laikalla syntyy voimakas kulutusta kestävä mattaus. Samalla kului alkuperäiset leimat pois, joten löin uudet leimat riipuslenkkiin. Mattauksen jälkeen riipus hopeoitiin. Hopeoinnilla peittyi mustan hopean läikät kirkkaalla työhopealla. Hopeointi ei tummu niin nopeasti, mikä on mattapintaa sisältävissä töissä eduksi.
 |
| taustapuolen mattaus |
Tummensin sisäpinnan kylmäpatinointiaineella siniharmaaksi. Lisäsin riipuksen alareunan lenkkeihin ketjuhapsut, joiden päihin laitoin lasihelmikurssilla tekemiäni kauniita helmiä.
 |
| riipus valmiina |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti