Sormuskaiverrus

Harjoittelimme kaivertamista kupariputken pätkiin. Sormuskaiverrus oli minulle hirvittävän vaikeaa. Ensimmäisistä sormuksista sai hädin tuskin selvää.

Ensimmäisiä harjoituksia

Harjoittelulla kaiverrusjälki hieman parantui. Työskentely ei edelleenkään ole yhtä sujuvaa ja luontevaa kuin suorille levyille.

Jo hiukan parempi

Kaiversin harjoitussormuksiin tekstit liian pystyyn ja tiiviisti. Väljemmästä ja kaltevammasta on helpompi tehdä siistin näköistä.

Viimeisistä jo sai selvää

Katkennut risti

Neljännessä jaksossa pääsimme tutustumaan myös emalointiin. Tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa asiakastyönä emalikoru voileipätekniikalla. Tässä tekniikassa vahvemmalle pohjalevylle juotetaan puolen millin paksuisesta levystä sahattu reunus ja syntyneet syvennykset täytetään emalilla. Sain asiakkaakseni tuttavapiiriini kuuluvan nuoren miehen, joka on raskaamman musiikin ystävä. Hän toivoi, että valmistaisin hänelle mahdollisimman pienen katkenneen ristin.

Pahvimalline ja mittasuhteita antamassa sytytin

Emalitöissä mekanismien tulee olla aika jyvkeviä, koska juotokset voivat syöpyä uunissa. Jouduin toteuttamaan ristin suunniteltua isompana, jotta emalille ja mekanismeille jää riittävästi tilaa. Mallin ideoinnissa kuluikin tovi toimivia ratkaisuja etsiessä. Luokkatoverien ja opettajani kanssa ideoituani tein pahvista mallineen mittojen ja suunnitellun niittauksen testaamiseksi. Pahvimallineen avulla piirrotin osat molemmille levyille.

Tarvittavat levyt ja putkiaihio riipuslenkkiä varten

Aloitin sahaamalla ohuempaan päälilevyyn emalille aukon. Aukon reunat viilattiin hieman vinoiksi, jotta emali ei jäähtyessään murru jännitysten takia. Emalityöt juotetaan kaikista kovimmassa lämpötilassa sulavalla juotteella. Juotettavat pinnat ovat suuria ja jouduinkin paikkaamaan juotoksia pari kertaa. Juotin niitin ja vahvikepalan ristiosaan ja katkenneeseen varteen taustalle putken pätkän nahkanauhaa varten.

Risti ja mekanismien osat

Ensimmäisellä emalointikerralla tämä kostautui juotteen pursutessa emalin sekaan muodostaen huokoisia kukkakaalimaisia möykkyjä emalin reunaan. Ilmeisesti annoin kappaleiden olla liian kauan emalointiuunissa. Poistin juotteet mikromoottorin timanttiterällä ja jatkoin emalointia varovaisemmin. Tämän jälkeen emalointi sujui hyvin, mutta keskiharmaa sävy tummui miltei mustaksi kerrosten lisääntyessä.

Risti valmiina

Päällipinnan ja taustan työstin timanttiterällä mattapintaiseksi korostamaan kiiltävää emalia. Sivut ja niittauskohdan vahvistuspalan kiillotin ensin käsin puleeraamalla ja viimeistelin mikromoottorin kiillotusterillä.

Ristin taustapuolella niittaus ja putki nahkanauhaa varten

Alunperin olin suunnitellut tekeväni kupukantaisen niitin. Valmis lankani paljastui kuitenkin hyvin ohueksi putkeksi, joten jouduin hieman muokkaamaan suunnitelmiani. Tein taustalle pienen prikan ja putkiniittauksen. Vahvistin niittausta laseroimalla prikan ja putken yhteen. Näin etu- ja takapuolesta tuli suunniteltua yhteneväisemmät.

1. näyttö, kruunuistukkasormus

Ensimmäisenä näyttönä meidän tuli valmistaa hopeasta kruunuistukkasormus 8mm zirkonialle. Rungon muodoksi oli määritelty perinteinen jyväseena. Ensimmäisenä tehtävänä oli päättää käytettävät materiaalivahvuudet ja laskea tarvittavat määrät. Halusin jättää kivenistutukseen työstövaraa, joten valitsin kruunuun millin paksuisen levyn. Runkoon halusin selkeän kontrastin leveämmän alaosan ja kavennetun yläosan välille.

Tarvittavat materiaalit juotteita lukuunottamatta

Kruunun valmistaminen aloitettiin valmistamalla kartio samalla tavalla kuin kartioistutuksessa. Kruunuun viilattiin ensin yläpuolen kynnet ja viisteet. Alosasta sahattiin pohjarengas irti, jonka jälkeen kruunun alaviisteet viilattiin muotoonsa.

Rungon valmistaminen aloitettiin valssaamalla päitä ohuemmaksi samalla tavalla kuin rivisormuksessa. Sormus juotettiin renkaaksi ja pyöristettiin. Sormusrunko taottiin sivuprofiililtaan kiilan muotoon ja siistittiin viilaamalla ja filssaamalla. Ensimmäinen sormusrunko ei venynyt takomisesta tarpeeksi, joten tein toisen. Ennen juottamista kruunun alaviisteet, renkaan yläreuna ja sormuksen yläosa kiillotettiin alustavasti.

Sormuksen osat valmiina juottamista varten

Sormuksen kasaaminen aloitettiin kruunun juottamisesta. Sormusrunkoon tehtiin kruunua varten aukko ja päät muotoiltiin haluamalla tavalla. Halusin säilyttää sormusrungon selkeän geometrisen muodon, joten en tehnyt päihin koristeellisia aukisahauksia tai aukkoja. Juotokset sujuivat harvinaisen hyvin ja kruunu asettui ensimmäisellä yrityksellä suoraan ja oikealle kohdalle.

Sormuksen juotokset onnistuivat todella hyvin

Ennen kiven sovittamista kruunun kynnet ja yläviisteet kiilloitettiin. Sovitteiden tekeminen oli minusta hankalaa. Pelkäsin, että kivi hajoaisi väärin tehtyjen sovitteiden tai punsselin lipsahtamisen takia. Aloitin istuttamisen kääntämällä kynsien päitä pihdeillä. Kiinnitin sormuksen istutuskuulaan ja painelin kynnet alas istutuspunsselilla. Muotoilin kynsiä viilalla ja kiillotin mikromoottorin kiillotusterillä.

Sormus valmiina

Sormuksen kiillottaminen tyydyttävään kuntoon oli työlästä, mutta vaivan arvoista. Sain sormuksesta arvosanaksi kolmosen (asteikolla ykkösestä kolmoseen) ja erinomaiset suulliset ja kirjalliset arviot.

Sormus valmiina

Vahamallin valaminen

Meillä oli aikaisemmin syksyllä muotoilukurssilla tehtävänä vahamallin muotoileminen käsin. Suunnittelun lähtökohtana oli jokin ihmisen tekemä rakennus. Valitsin ihanan jugendrakennuksen Helsingin Katajanokalta.

Inspiraation lähde

Sen kukkakuvioiden pohjalta suunnittelin riipuksen. Alkuperäisenä ideana oli juottaa riipuksen päälle langat, jotka kaartuisivat pohjakappaleen ulkopuolelle. Niistä yksi toimisi riipuslenkkinä. Parin langan päähän suunnittelin laittavani pieniä värillisiä kiviä putki-istutuksella.

Vahamalli

Vahamallit valettiin hopeasta. Valu epäonnistui jostain syystä. Riipuksen nurja puoli toisti vahamallin pinnan tarkasti, mutta paraatipuolella oli syviä reikiä. Viilatessa vahamalliin tekemäni urat kuluivat pois, vaikka vahvistin niitä mikromoottorilla.

Valukappale kiillotettuna ja kivi istutettuna

Yleensä pyrin tekemään mahdollisimman siistiä ja tarkkaa. Nyt kuitenkin kuvio alkoi näyttämään kaikessa lapsellisuudessaan kivalta. Päätin että en edes yritä siistiä kuviota. Sen sijaan kultaan riipuksen ja istutan keskelle värillisen zirkonian hiertämällä. Ketjulle tein aukot reunukseen.

Ennen kultausta suojasin hopeansävyisiksi jäävät osat kynsilakalla

Riipusta kiillottaessa valun huokoisuus aiheutti ongelmia. Huokoset näkyvät varsinkin kullatussa riipuksessa mustina pisteinä. Myös kiven istuttaminen materiaaliin, jossa on voimakkaita korkeuseroja urien kohdalla, osottautui haastavaksi.

Riipus kultauksen jälkeen

Jatkoa kivenistutukselle

Rivisormuksen jälkeen jatkoimme tutustumista kivenistutukseen harjoittelemalla hyvin yleistä hiertämistä. Ensin teimme hiertämistä varten työkalun teräslangasta. Istutin hopealevyyn halkaisijaltaan kolmen millin zirkonioita.

Harjoittelin 2mm paksulla hopealevyllä

Harjoitukset sujuivat hyvin. Reunus ei ollut liian leveä, eikä lipsuja tullut kovin paljon. Istutuksen kestävyyttä testataan painamalla kiveä alapuolelta. Yhdeksästä kivestä vain yksi irtosi voimakkaasti painamalla.

Keskikivi istutettuna ja sivukivien sovitteet tehtynä

Ensimmäinen rivisormusta varten tekemäni runko oli liian pieni. Päätin jatkojalostaa sitä. Vasaroin rungon suuremmaksi ja viilasin muotoa siistimmäksi. Runko on niin kapea, että siihen ei voi hiertää kuin kahden millin kiviä. Niitä minulla ei ollut kuin kirkkaina. En halunnut tehdä sormusta pelkästään kirkkailla kivillä. Tein keskelle istutuksen yhdelle kolmen millin värilliselle zirkonialle samalla tavalla kuin rivisormuksessa. Sen molemmin puolin tulee kaksi kirkasta zirkoniaa. Istutin keskikiven ensimmäisenä, koska sivukivien paikat on helpompi määrittää sen jälkeen.

Reiät eivät asettuneet suoraan linjaan

Aloitin poraamaan sivukiville paikkoja, mutta poranterä katkesi rungon sisälle. Poranterä täytyi syövyttää pois tuoreessa rikkihapossa. Terä oli niin tiukasti kiinni, että sormusta täytyi pitää hapossa kaksi vuorokautta. Kun terä oli syöpynyt tarpeeksi opettajamme Hannu Huovinen porasi reiän auki. Ensimmäinen reikä ei osunut rungon keskelle, joten jouduin hiukan korjaamaan kivien sovitteita tehdessä. Kiillotin sormuksen alustavasti ennen sovitteiden tekoa, jotta sivukivien istutukset eivät kärsisi.

Sormus valmiina

Harjoittelin pienempien kivien hiertämistä ensin kahden millin hopealevyyn. Istutuskokeiluni eivät tahtoneet onnistua. Lähdin kuitenkin rohkeasti tekemään istutuksia sormusrunkoon ja se sujuikin paljon paremmin. Istutusvaiheessa tuli pieniä lipsuja enemmän kuin levylle, mutta niiden siistiminen sujui ongelmitta. Lopuksi kiillotin sormuksen vielä uudestaan. Sormuksesta tuli oikein kivan näköinen. Erityisesti pidän vihreän keskikiven sävystä.